Etsi

Uusi jätelaki vaikuttaa merkittävästi kuntien kilpailutuksiin


Jätesäädöspaketti eli jätteitä koskeva EU:n valmistelema lainsäädäntökattaus pisti valtavat pyörät pyörimään eri EU-jäsenmaissa. Jätesäädöspaketti sisälsi kokonaan uusia, entisestään kiristyneitä jätteitä ja jätehuoltoa koskevia määrällisiä tavoitteita. Tavoitteet ovat jäsenvaltioita oikeudellisesti sitovia velvoitteita, joten tavoitteet on vietävä kansalliseen sääntelyyn siten, että ne myös saavutetaan.


Uudistusta oli tehtävä myös Suomessa ja uudistusten vaikutukset näkyvät monella eri tasolla - myös päivittäisessä elämässä. Nykyään kahvilasta mukaan tilattava jäälatte onkin kilpikonnamerkityssä muovikupissa ja muovin sijaan pilli on valmistettu pahvista tai paperista. Kuntia ja jätteenkuljetusyrityksiä kiinnostaa varmasti myös se, että uudistuksen myötä kunnissa joudutaan nyt pohtimaan tarkkaan jätteenkuljetusten kilpailutusta. Uudistus on kiinnostava myös tuottajavastuun kannalta.


EU:n jätesäädöspaketin täytäntöönpanoon liittyviä keskeisiä linjauksia alettiin Suomessa valmistella vuoden 2019 alussa. Tavoitteena oli jätesäädöspaketin ja pysyvistä orgaanisista yhdisteistä annetun asetuksen täytäntöönpaneminen. Kun muutoksia joka tapauksessa oltiin tekemässä, mukaan otettiin myös kansallisesta tarpeesta johtuvia muutoksia. Samalla täytäntöön pantiin tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutusten vähentämisestä annettuun direktiivin sisältyvät tuotekiellot ja merkintävaatimukset. Näistä esimerkkinä on edellä mainittu kertakäyttöisiin muovituotteisiin ilmestynyt kilpikonnamerkki. Jätedirektiivin mukaisesti myös uudet kierrätystavoitteet astuivat voimaan.



Jätteiden erilliskeräyksen ja kuljetuksen järjestäminen kunnan vastuulle


Uusi jätelaki tuli voimaan kesällä 2021 pitkällisen valmistelun tuloksena. Lain tarkoituksena on vastata EU:n jätesäädöspaketin asettamiin vaatimuksiin. Sen vuoksi mm. ruokakaupasta ei enää saa muovisia kertakäyttöastioita. Myös kiinteistön haltijoiden jätehuolto on kokenut huomattavan uudistuksen. Kuntien vastuulla on nykyään suurimmaksi osaksi järjestää jätteenkuljetus, mistä kiinteistöjen osuus on hyvin rajallinen. Suurimmat muutokset kuntien osalta jätelaissa ovat siis kaksoisjärjestelmän lakkauttaminen ja siirtyminen kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen. Pakkausten tuottajien sekä kuntien on jatkossa järjestettävä asumisesta syntyvän pakkausjätteen erilliskeräys yhteistoiminnassa.


Kun jätteiden erilliskeräys siirtyy kunnalle, tarkoittaa se luonnollisesti myös uusia järjestettäviä kilpailutuksia. Samoilla linjoilla on ollut myös jätelakia koskeva hallituksen esitys HE 40/2021 vp. Esityksen mukaan kunnan järjestämään kuljetukseen siirryttäessä olisi kunnan suunniteltava ja kilpailutettava jätteenkuljetukset ja tehtävä urakkasopimukset kuljettajien kanssa. Näitä kilpailutuksia koskeva erityissääntely poikkeaa kuitenkin tavallisesta hankintalaista melkoisesti. Lainsäädännön arviointineuvostokin esitti 15.2.2021 lausunnossaan VN/9832/2019-VNK-2, että kunnan kilpailutusten laatu tulee vaikuttamaan alueella toimivien kuljetusyritysten määrään. Jatkossa korostuu myös kuntien kilpailutusosaaminen ja kyky parhaiden käytäntöjen omaksumiseen.


Uusi jätelaki määrää markkinakartoituksen, kilpailutusten ajoituksen sekä hankintojen jakamisen


Miten jätteenkuljetusten kilpailutukset suunnitellaan? Mitä ylipäätänsä tulee ottaa huomioon jätteenkuljetuksen kilpailutuksessa? Miten erityissääntely poikkeaa hankintalain sääntelystä? Miten voidaan tehostaa kunnan kilpailutusosaamista?

Väistämätöntä on se, että kilpailutuksia on tulossa. Kunnan sekä myös jätteenkuljetusyritysten on tärkeää niiden osalta painaa mieleen kolme uuden jätelain 36 §:n 3 momentista kumpuavaa asiaa:


1. Markkinakartoitus on pakollinen

2. Kilpailutuksissa tulee huomioida ajoitus

3. Kunnalla on velvollisuus jakaa hankinnat ja jakamatta jättäminen voi olla valitusperuste.


Perinteisestä kilpailutuksesta poiketen uusi jätelaki asettaa siis kunnalle velvollisuuden tehdä markkinakartoitus. Markkinakartoituksen avulla kunta saa tarkempaa tietoa siitä, miten hankinnat voisi olla kannattava järjestää ja valmistella. Toisaalta markkinakartoitus helpottaa myös hankintojen ajoitusta. Toimittajat saavat sen kautta tietoa hankintaa koskevista suunnitelmista ja mahdollisista vaatimuksista.


Toinen poikkeava seikka on siis se, että hankinnat on ajoitettava niin, että kaikenkokoisilla yrityksillä on mahdollisuus osallistua tarjouskilpailuihin. Tällä tarkoitetaan laajemman ajallisen kokonaisuuden huomioimista. Sopimusajat tulee määritellä tämä huomioiden ja kilpailutukset tulee järjestää eriaikaisina, jotta ajoitus mahdollistaa investoinnit keräyskalustoon sekä liiketoiminnan pitkäjänteisen suunnittelun. Käytännössä uusien toimijoiden sekä PK-yrittäjien mahdollisuuksia osallistua jätteenkuljetuskilpailutuksiin on haluttu vahvistaa ja tuloa markkinoille tällä tavoin myös helpottaa. Sopimusaikojen osalta hallituksen esityksessä onkin todettu, että suositeltava urakkasopimuksen kesto voisi käytännössä olla 3–5 vuotta. Optiot lisävuosista (1-2 vuotta) olisi määritelty tarjouspyyntöön selkeästi niin ajallisesti kuin sisällöllisestikin. Ajoitukseen sisältyy myös kilpailuttamisen kokonaissuunnitelman tiedottaminen yrittäjille useammaksi vuodeksi eteenpäin. Yrittäjien tiedossa tulisi siis olla jo useampi vuosi etukäteen, milloin ja mitä ollaan kilpailuttamassa.


Kolmanneksi hankinnat on uuden jätelain mukaan kilpailutettava osiin jaettuina ja niin, että useampi kuin yksi jätteenkuljetusyritys voidaan valita. Tästä pääsäännöstä saa poiketa vain, jos jakaminen heikentäisi kustannustehokkuutta merkittävästi tai kyseessä olisi jokin muu vastaava syy. Toisin sanoen poikkeaminen on mahdollista, mutta lähtökohtaisesti siihen on suhtauduttava varauksella. Poikkeamisessa perusteiden tulee olla kattavat. Huomion arvioista tämän osalta on myös se, että jakamatta jättämisestä voi perinteisestä poiketen valittaa markkinaoikeuteen.


Pakkausten tuottajat vastuuseen yhdessä kuntien kanssa


Kunta ei kuitenkaan ole yksin erilliskeräysvelvoitteen kanssa, vaan pakkausten tuottajayhteisöjen on toimittava kunnan kanssa yhteistoiminnassa pakkausjätteen erilliskeräyksessä. Pakkausten tuottajayhteisön ja kuntien on sopimuksessaan määritettävä pakkausmateriaaleittain korvaukset, jotka tuottajayhteisö maksaa kunnille pakkausjätteen erilliskeräyksestä ja kuljetuksesta asuinkiinteistöltä tuottajan järjestämään jätehuoltoon. Lain 49 b §:n 2 momentin mukaan pakkausten tuottajien on sopimuksen seurauksena vastattava pakkausmateriaaleittain laskettuna vähintään 80 % pakkausjätehuollon kokonaiskustannuksista. Näihin luetaan esimerkiksi pakkausjätteiden erilliskeräys asuinkiinteistöltä sekä pakkausjätteen alueellinen vastaanotto. Kunnan ja pakkausten tuottajien on myös yhdessä järjestettävä jäteneuvontaa. Tuottajavastuullisten yritysten vastuut siis kasvoivat.


Kuntien ja kilpailutusten kannalta on huomattava vielä jätelainsäädännön uudistuksen lisäksi se, että oman lusikkansa soppaan työntää kesällä voimaan tullut laki ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista. Kyseinen laki vaikuttaa myös jätteenkuljetuspalveluiden kilpailutukseen. Kiinnostavaa onkin, että kaksi erillistä kesällä 2021 voimaan tullutta sääntelyä ohjaa yhdessä melko kokonaisvaltaisesti kuntien jätteenkuljetushankintoja kohti vihreämpää tulevaisuutta.


Kaipaatko lisätietoja aiheesta tai haluaisitko tarkastaa, onko oma kilpailutusosaaminen ajan tasalla? Ota yhteyttä, niin jutellaan.












Aino Aitamurto Aloitin Hankintajuristeilla viime viikon lopulla ja pääsin heti kiinni työtehtäviini. Sain hyvän yleisperehdytyksen, jonka jälkeen pääsin työskentelemään toimeksiantojen parissa. Kaikki

Aleksandra Silén Aloitin lakimiesharjoittelijana Hankintajuristeilla tämän viikon alussa. Työtehtäviin olen päässyt tutustumaan heti ensimmäisestä päivästä lähtien muun yleisperehdytyksen ohella. Kaik