Sidosyksiköt syynissä – mistä on kyse ja mihin ollaan menossa?

Viime aikoina erityisesti julkisomisteisten sidosyksikköyhtiöiden asemaa koskevat muutokset ovat herättäneet keskustelua. Työ- ja elinkeinoministeriön työryhmä on valmistellut sidosyksiköiden asemaan lakimuutoksia, joiden on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2026. Mistä on oikein kyse, kun puhutaan sidosyksiköitä koskevista lakimuutoksista?

Voimassa olevan hankintalain mukaan sidosyksiköt ovat muodollisesti erillisiä ja päätöksenteon kannalta itsenäisiä yksiköitä, joita hankintayksiköt voivat käyttää palveluiden ja tuotteiden hankintaan ilman kilpailuttamista. Yhtiön sidosyksikköaseman edellytys on liiketoiminnan harjoittamista ja pääomaa koskevien rajoituksien noudattamisen lisäksi se, että hankintayksikkö käyttää siihen määräysvaltaa. Määräysvallan täyttymistä on tarkasteltava aina tapauskohtaisesti ja kokonaisvaltaisesti. Hankintalaki ei nykyisellään aseta rajoituksia sidosyksiköiden omistajien määrälle tai omistussuhteille. Sen sijaan hankintadirektiivin mukaan hankintayksikön voidaan katsoa hallitsevan yksikköä samalla tavalla kuin omia toimintojaan, jos sillä on ratkaiseva vaikutusvalta kyseisen oikeushenkilön strategisiin tavoitteisiin ja keskeisiin päätöksiin. Kilpailu- ja kuluttajaviraston valvonta ja markkinaoikeuden edellisvuoden ratkaisut ovat tarkastelleet vähäisten omistusosuuksien ja todellisen päätäntävallan suhdetta (Ks. MAO:154/2024; MAO:353/2024 ja MAO:500/2024, ratkaisut vailla lainvoimaa).

Hallitusohjelman mukaan hankintayksikön omistukselle sen omistamasta sidosyksiköstä on asetettava 10 prosentin vähimmäisomistusta koskeva ehto. Hankintalain uudistamista käsittelevän työryhmän mietinnössä todetaan, että vähimmäisomistusta koskevasta vaatimuksesta voitaisiin poiketa vain sellaisten valtio-omisteisten kriittisiä toimintoja koskevien sidosyksiköiden osalta, joita koskeva poikkeus on säädetty erityislaissa. Käytännössä vähimmäisomistusraja tarkoittaa sitä, että jokaisen sidosyksikön omistajan on hallittava vähintään kymmenesosaa yhtiön äänivaltaisista osakkeista tai vastaavasta osuudesta. Muutos koskisi myös sidosyksiköiden tytär-, sisar- ja emoyhtiöitä, sillä tarkoituksena on estää erilaiset keinotekoiset järjestelyt, joiden ilmeisenä tarkoituksena olisi kiertää vähimmäisomistusvaatimus. Omistusta koskevaa vähimmäisvaatimusta ei sovellettaisi kuntalain mukaisiin kuntayhtymiin.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on selvittänyt kilpailun toteutumista Suomen julkisissa hankinnoissa ja lisäksi arvioinut sidosyksiköille asetettavan 10 % omistusosuusvaatimuksen vaikutuksia. Selvityksessä todetaan suurimman osan sidosyksiköistä jatkavan todennäköisesti toimintaansa normaalisti, sillä suurimmalla osalla sidosyksikköasemassa olevista on korkeintaan 10 omistajaa. Jos sidosyksikkö ei jatka toimintaansa nykymuodossa, jää omistajille vaihtoehdoksi luoda pienempiä sidosyksiköitä, siirtää tuotanto itselleen tai ostaa tuotanto markkinoilta. Virasto arvelee, että omistajat tulevat toteuttamaan jatkossa osan palveluistaan omana tuotantonaan, joka kasvattaa omistajien kustannuksia. Palvelu voidaan myös kilpailuttaa markkinoilla, jonka vuoksi kustannukset voivat joko laskea tai kasvaa riippuen siitä, kuinka kilpaillut markkinat ovat. Omistusosuuden rajoittaminen vaikuttaisi erityisesti pieniin ja keskisuuriin kuntiin sekä hyvinvointialueisiin, joilla on paljon alle 10 prosentin omistuksia sidosyksiköissä. Selvityksessä nousi esille myös se, että sidosyksikköomistuksissa on selviä toimialakohtaisia eroja.

Hallitusohjelmassa todetaan muun ohella, että uudistuksella hallitus tavoittelee keskipitkällä aikavälillä julkisista hankinnoista merkittävää kustannussäästöä. Annettujen lausuntojen ja julkisesti käytävien keskusteluiden perusteella voidaan todeta, että vähimmäisomistusraja on herättänyt eriäviä mielipiteitä. Vaikka tilanne on toistaiseksi epävarma, on hankintayksiköiden aiheellista alkaa valmistautumaan lakiuudistuksen vaikutuksiin ja sidosyksiköiden omistajien on syytä alkaa tarkastelemaan omaa asemaansa entistä tarkemmin lakimuutosten siirtymäajan aikana.

Säännöksiä sovellettaisiin 1.7.2027 ja jätealalla 1.7.2028 alkaen. Lain voimaantulon (1.1.2026) jälkeen hankintayksikön ja sidosyksikön väliset sopimukset, joissa omistusosuusvaatimus ei täyty, tulisi irtisanoa päättymään siirtymäaikasäännösten mukaisesti. Myöskään uusia sopimuksia ei tulisi tehdä siirtymäajan jälkeen. Hankintayksikkö voisi kuitenkin tehdä uusia määräaikaisia sopimuksia sidosyksiköltään 30.6.2026 asti ja jätehuollon osalta 30.6.2028 asti mahdollistaen joustavan siirtymän ja palveluiden saatavuuden tilanteissa, joissa sidosyksikköhankintana tehty sopimus päättyy pian lain voimaantulon jälkeen. Näiden sopimusten voimassaolo voisi olla korkeintaan yksi vuosi.  

Hankintalain vastaisia sopimuksia voidaan tarkastella suorahankintasäännösten perusteella. Tämä tarkoittaa sitä, että jos sidosyksikön kanssa tehty hankintasopimus ei täytä uuden lain ehtoja, se katsotaan laittomaksi suorahankinnaksi, ellei suorahankinta täytä hankintalaissa säädettyjä suorahankinnan perusteita.

Sidosyksiköllä tarkoitetaan voimassa olevan hankintalain mukaan yksikköä, joka täyttää seuraavat edellytykset:

• kyse on hankintayksiköstä muodollisesti erillisestä yksiköstä;

• kyse on päätöksenteon kannalta itsenäisestä yksiköstä;

• hankintayksikkö yksin tai yhdessä muiden hankintayksiköiden kanssa käyttää määräysvaltaa samalla tavoin kuin omiin toimipaikkoihinsa;

• yksikkö harjoittaa enintään viiden prosentin ja enintään 500 000 euron osuuden liiketoiminnastaan muiden tahojen kuin niiden hankintayksiköiden kanssa, joiden määräysvallassa se on;

• Sidosyksikössä ei saa olla muiden kuin hankintayksiköiden pääomaa.