Nostoja hankintalain uudistuksen lausuntokierrokselta

Työ- ja elinkeinoministeriö pyysi 11.3. mennessä lausuntoja hankintalain uudistusta valmistelleen työryhmän ehdotuksesta hallituksen esitykseksi hankintalakien muuttamiseksi. Hankintalakia ehdotettiin muutettavaksi muun muassa kehittämällä markkinakartoitusta ja rajoittamalla sidosyksiköiden käyttöä asettamalla sidosyksikön omistukselle 10 % vähimmäisomistusvaatimus. Uusi hankintalaki on tarkoitus saattaa voimaan 1.1.2026 alkaen.

Lausuntokierrokselta saatiin 607 lausuntoa. Tässä tekstissä on nostettu esiin erityisesti lausuntoja koskien sidosyksikköhankintoihin liittyviä muutoksia ja markkinakartoitusta koskevien muutosten pk-yritysten asemaan kohdistuvia vaikutuksia.

Ehdotettu uudistus herätti huolto muutosten vaatimista resursseista, byrokratian lisääntymisestä, kilpailutusten aikataulujen pidentymisestä ja lisääntyvistä markkinaoikeusvalituksista. Puutteita nähtiin alakohtaisissa arvioissa sekä aluekohtaisten erojen huomioimisessa. Etuina tuotiin esiin kilpailun lisääntyminen ja hintojen lasku, taloudelliset säästöt kustannustehokkaampien ratkaisujen myötä, markkinoiden avautuminen paikallisen yritystoiminnan vahvistuessa, pk-yritysten aseman paraneminen markkinakartoituksen ja lisääntyneen kilpailun ansiosta sekä läpinäkyvyyden parantuminen, mikä tehostaisi julkisten varojen käyttöä ja vähentäisi mahdollisia väärinkäytöksiä.

Selkeämpi sääntely ja lisääntyneet kilpailutukset voivat lisätä tarjoajien kiinnostusta julkisiin hankintoihin ja pitkällä aikavälillä vähentää tarjoajien kustannuksia osallistua kilpailuihin. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto katsoi, että sidosyksiköiden omistusosuusrajoitus voi vähentää hankintalain kiertämistä ja edistää markkinoiden avaamista uusille toimijoille.

Esimerkiksi Kuntaliitto vastustaa sidosyksikköhankinnoille ehdotettua 10 prosentin vähimmäisomistusosuutta, koska se mm. kaventaisi kuntien itsehallintoa ja pakottaisi purkamaan noin 200 toimivaa yhtiötä, aiheuttaen merkittävää hallinnollista taakkaa. Uudistus asettaisi erityisesti pienet ja syrjäiset kunnat vaikeaan asemaan osaajapulan ja markkinatilanteen vuoksi ja heikentäisi kuntien valmiutta turvata palveluita tilanteissa, joissa markkinaehtoista tarjontaa ei ole saatavilla. Erityisiä vaikutuksia olisi luvassa jätehuollon järjestämiseen, sillä lähes kaikki kuntien yhteisesti omistamat jäteyhtiöt sisältävät alle 10 prosentin omistusosuuksia.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto toteaa, että sidosyksiköiden toiminnan perustaminen aitoon omistajaohjaukseen tekee julkisten varojen käytöstä helpommin valvottavaa ja arvioitavaa. Tämä voi ehkäistä resurssien tehottomuutta ja mahdollisia väärinkäytöksiä, kuten ylimitoitettuja hallintokuluja tai katteita hinnoittelussa. Kilpailu- ja kuluttajavirasto tuo esiin riskin, että omistusosuusrajaus voi sulkea pois myös sellaisia sidosyksikköjen käyttötapoja ja -tapauksia, joilla voidaan saavuttaa kustannussäästöjä.

ICT-alan edunvalvoja FiCom korostaa julkisten ICT-hankintamarkkinoiden kilpailun lisäämisen tärkeyttä digikehityksen ja julkistalouden tasapainottamisen kannalta. In-house-yhtiöiden purkautuminen edistäisi tehokkaampia ja innovatiivisempia ratkaisuja kuntien tarpeisiin, alentaisi hintoja ja parantaisi palvelutasoa. FiCom painottaa myös markkinavuoropuhelun merkitystä osana hankintaprosesseja sekä in-house-yhtiöiden päätöksenteon avoimuuden säätämistä.

Myös markkinakartoituksen ehdotettu entistä keskeisempi rooli huomioitiin lausunnoissa. Markkinakartoitusta pidetään tärkeänä laadukkaiden julkisten hankintojen edistämiseksi. Erityisesti markkinakartoituksen lisääminen saattaa avata markkinoita uusille yrityksille ja lisää avoimuutta kilpailussa, mutta pelkona on, ettei kartoitusta käytetä liiketoiminnallisen tiedontarpeen tyydyttämiseksi vaan on hallinnollisen pakon sanelemaa.

Markkinakartoituksen roolin vahvistaminen hankintamenettelyssä voisi olla etuna etenkin pk-yrityksille. Toisaalta sidosyksiköiden kanssa yhteistyössä toimivat pk-yritykset voivat kärsiä, kun suuret monikansalliset yhtiöt hallitsevat kilpailutuksia. Hankintayksikköjen olisi siis syytä miettiä konkreettisesti, miten huomioida pk-yritysten mahdollisuudet osallistua hankintoihin, jottei uhkakuva toteudu.

Markkinakartoituksen avulla olisi mahdollista tunnistaa alueellisia toimijoita sekä ottaa huomioon sellaiset tarjouspyynnön ehdot, jotka tukevat pk-yritysten osallistumista hankintoihin. Pk-yritysten aktiivinen osallistuminen markkinakartoituksiin antaa yrityksille mahdollisuuden nostaa esiin heille merkityksellisiä asioita hankinnoissa. Hankintayksiköltä markkinakartoituksen ja markkinavuoropuhelu edellyttävät myös tarkoituksen mukaista toimintaa. Markkinavuoropuhelu toimii markkinakartoitusta täydentävänä osana ja näitä yhdistämällä saataisiin rakennettua hyvä hankintakokonaisuus, jolloin pitkällä tähtäimellä säästöjäkin on mahdollista syntyä.