Lyhyt oppi valtiontukisääntelyn vaikutuksesta julkisomisteisen yhtiön vuokraustoimintaan

Euroopan Unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107 artikla kieltää valtion myöntämän taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetyn tuen, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. SEUT 107 artiklan kielto koskee myös julkisomisteisen yhteisön toimintaa markkinoilla.

EU:n valtiontukisääntöjä sovelletaan silloin, kun kaikki valtiontuen tunnusmerkit täyttyvät: julkisia varoja kanavoidaan yrityksiin eli taloudelliseen toimintaan, tämä taloudellinen etu on valikoiva, toimenpide vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua, ja se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Valtiontuen nimissä saatavalla edulla tarkoitetaan mitä tahansa taloudellista hyötyä, jota yritys ei olisi saanut tavanomaisessa markkinaolosuhteessa. Lähtökohtaisesti edusta on kysymys silloin, kun yrityksen taloudellinen asema paranee valtion toimenpiteen vuoksi. Valtiontuen käsite on objektiivinen ja oikeudellinen käsite. Valtiontukea arvioitaessa ei anneta merkitystä toimenpiteiden syille ja tavoitteille, vaan ainoastaan niiden vaikutuksille.

Julkisomisteisen yhtiön vuokraustoiminnan osalta kiellettynä valtiontukena voidaan pitää sopimusehtoja, jotka alentavat yrityksen vastaavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia (kuten vuokrauskuluja, korkotuloja tai korjauskustannuksia). Vaikkakin kyse ei ole suoranaisesti avustuksista, voidaan alennettuja kustannuksia pitää luonteeltaan ja kustannuksiltaan tukien ja avustusten kaltaisina.

Julkisomisteinen yhtiö voi toimia kielletyn valtiontuen saajana, mutta myös kielletyn valtiontuen myöntäjänä. Vuokraustoiminnassa julkisomisteinen yhtiö on kielletyn valtiontuen saajana, kun julkisyhteisö tukee yhtiön toimintaa ja mahdollistaa sille rahoitusetuja edullisten takausten tai lainojen muodossa, jotta yhtiö kykenisi suurempaan riskinottoon tai toimimaan tuen myötä kannattavammin. Sen sijaan tilanteessa, jossa vuokrauksen ehdot eivät ole markkinaehtoisia ja yhtiön vuokralaisen voidaan katsoa saavan etuja, voi käsillä olla kielletyn tuen myöntäminen julkisomisteisen yhtiön toimesta. Kyse on tällöin edusta, jota vuokalainen ei kykenisi saamaan muilta markkinoilta toimivilta vuokranantajilta.

Vuokraustoiminnan tulee olla markkinaehtoista. Vuokraustoiminnassa markkinaehtoisuus voidaan tarkistaa arvioimalla esimerkiksi käypää vuokratasoa. Markkinaehtoisuuden tarkastelu tapahtuu jälkikäteisesti arvioimalla, onko tietylle toimenpiteelle ollut taloudelliset järkevät lähtökohdat. Markkinasijoittajaperiaatteen avulla voidaan arvioida, miten yksityiset toimijat toimisivat markkinoilla vastaavassa tilanteessa ja millaisia riskejä tavanomaisesti toimijat ovat valmiita ottamaan. Kohtuullinen riskinotto on sallittua, mutta tavanomaista voimakkaampi riskinotto on julkiselle sektorille sallittua ainoastaan poikkeuksellisesti ja ainoastaan perustellusta syystä. Vuokraustoiminnassa tulee välttää perusteetonta riskinottoa.

Myös julkisoikeudellisen yhtiön vuokraustoiminnan tulee olla kannattavaa. Käytännössä tämä tarkoittaa minimivaatimuksen osalta sitä, että kulut ja rakennusinvestoinnin kustannukset tulevat kohtuullisella aikavälillä katetuiksi ja niiden päälle saadaan kohtuullinen tuotto. Yhtiön tulee hinnoitella vuokrakohteensa siten, että se järkevässä ajassa saa katetuksi rakentamiskustannukset sekä kohteen hallinnointikustannukset. Pelkästään itsekannattavuutta ei voida pitää markkinasijoittajaperiaatteen mukaisena toimintana. Perusteeton riskinotto vuokraustoiminnassa tarkoittaa ehtoja, jotka ovat muihin markkinatoimijoihin nähden epätavallisia. Jos vuokrakohteen vuokrausehdot ovat toistuvasti vuokranantajalle negatiiviset, syntyy vuokralaiselle riski kielletyn tuen vastaanottamisesta ja tuen mahdollisesta myöhemmästä takaisinperinnästä.