KKO 2023:73
Antopäivä 12.10.2023
Asian tausta: C Oy:n hallituksen varajäsen B on nostanut yhtiön pankkitililtä yhteensä 161 500 euroa ja toimittanut nostetut rahavarat suoraan tai kolmannen välityksellä yhtiön tosiasiallista määräysvaltaa käyttäneelle A:lle. A:n on katsottu käyttäneen 116 594,82 euroa näistä varoista muuhun kuin yhtiön hyväksi ja kirjanpitoon on kirjattu tätä määrää vastaavat saamiset. Yhtiön konkurssiin asettamisen hetkellä yhtiöllä on ollut velkoja 106 132,49 euroa ja varoja 1,43 euroa. Konkurssia on jatkettu julkisselvityksenä, jossa velkojien saatavien yhteismääräksi on todettu 73 843 euroa.
Kysymys korkeimmassa oikeudessa: Korkeimmassa oikeudessa on kyse A:n ja B:n yksityisoikeudellisesta suoritusvelvollisuudesta konkurssipesälle. Erityisesti kyse on siitä, onko konkurssipesällä oikeus vastaajilta vaatimaansa määrään siltä osin kuin se ylittää velkojien saatavien yhteismäärän.
KKO: Velallisen epärehellisyysrikoksella suojataan velkojien etua, ja rikoksella mahdollisesti aiheutuva vahinko kohdistuu velkojiin. Velkojille voi aiheutua ainoastaan saatavien määrää vastaava vahinko. A ja B ovat heille syyksi luettujen rikosten perusteella velvollisia korvaamaan velkojille aiheuttamansa vahingon. Käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa heidät on velvoitettu korvaamaan konkurssipesälle perusteettomien nostojen perusteella 116 594,82 euroa. Velkojien saatavien määrä on kuitenkin ollut kyseistä määrää alhaisempi (69 550,45 euroa).
KKO:Konkurssipesä ei ole väittänyt, että sille olisi aiheutunut A:n ja B:n menettelystä muuta vahinkoa kuin se, joka perustuu mainittujen saatavien jäämiseen maksamatta, tai vaatinut korvausta tällaisen vahingon perusteella. Kun suoritusvelvollisuus perustuu velkojille aiheutuneen vahingon korvaamiseen, eikä asiassa ole ollut kysymys rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn valtiolle menettämistä koskevasta vaatimuksesta, ei korvausvelvollisuuden määrä voi ylittää pesän velkojen kokonaismäärää.
Johtopäätös: Korkein oikeus katsoo, että konkurssipesän vaatimus on perusteeton siltä osin kuin se ylittää yhtiön velkojien saatavien kokonaismäärän.
Itä-Suomen hovioikeus
Antopäivä 24.10.2023
Valitus: X Oy on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös asiassa kumotaan ja sen yrityssaneeraushakemus hyväksytään ja selvittäjäksi määritetään asianajaja N.
Valituksen perusteet: Käräjäoikeus on virheellisesti katsonut, että saneerausmenettelyn aloittamiselle olisi esteitä. Perusteluna hylkäävälle päätökselle on ollut yhtiön alhainen liikevaihto sekä väite siitä, että yhtiön liiketoiminta on ajettu alas. Yhtiön mukaan käräjäoikeus ei huomioinut, että siltä tilattuja suuria projekteja ei ole ollut järkevää aloittaa ennen saneerausmenettelyn lopputulosta. Yhtiö on mukana yritysryppäässä, jossa sen rooli projektien toteuttajana on keskeinen. Mikäli saneerausmenettelyn aloittamisen jälkeisistä projekteista saatavat varat eivät kuitenkaan riittäisi kattamaan saneerauskuluja, on E Oy:n hallitus sitoutunut vastaamaan saneerauksen kustannuksista, mikäli X Oy ei selviydy niistä.
Velkojan vastaus (Y Oy): Y Oy on vastustanut muutosvaatimuksia. X Oy:n esittämien projektien olemassaolosta tai projektien perusteella syntyneistä ja tulevaisuudessa syntyvistä kassavirroista ei ole muuta näyttöä kuin yhtiön toimitusjohtajan kertomus asiasta. Lisäksi X Oy:n ja Y Oy:n välillä on riita-asia, joka on yhä vireillä. Saneerausmenettelyn aloittamisen edellytykset ja saneerauskelpoisuus on sidottu oletukseen, että yhtiön kanne Y Oy:tä vastaan menestyy ja toisaalta siihen, että Y Oy:n kanne sitä vastaan ei menesty. Yhtiön 1,8 miljoonan euron saatava Y Oy:ltä on kuitenkin riitainen eikä sitä tulla maksamaan vapaaehtoisesti. Saneerausmenettelyhakemuksen hyväksymistä ei voida perustaa todennäköisyyteen ratkaisemattoman riita-asian lopputuloksesta.
Velkojan vastaus (Y Oy): Käräjäoikeus on virheellisesti katsonut, ettei yhtiön ole riittävällä tavalla näytetty pyrkineen tietoisesti estämään velkojien perintätoimia. Yhtiö on myöntänyt tarkoituksellisesti kieltäytyneensä väitettyjen projektien vastaanottamisesta ja ohjanneensa tilauksessaan olleet projektit sen läheisyhtiöille. Menettelyä on pidettävä hyvin epälojaalina yhtiön velkojia kohtaan ja osoittaa, että liiketoiminta on ajettu alas eikä tarkoituksena ole kerryttää maksuvaraa saneerausvelkojille.
Hovioikeus: Esteperusteiden olemassaoloa on tarkasteltava niistä riidattomista tosiseikoista lähtien, että yhtiöllä on ollut ilmeisesti kannattavaa liiketoimintaa, mutta se on velkaantunut niin, että sen kyky suoriutua veloistaan on vaikeutunut.
Hovioikeus: Maksukyvyttömyyden poistaminen edellyttäisi sitä, että X Oy kykenisi palauttamaan sen muille yhtiöille siirtämänsä liiketoiminnan takaisin itselleen ja harjoittamaan sitä sen jälkeen kannattavasti. Yhtiö on laittanut vireille saneeraushakemuksen siinä vaiheessa, kun sillä on ollut vireillä riita-asia, jossa siihen on kohdistettu huomattavia rahallisia vaatimuksia, jotka menestyessään lisäisivät huomattavasti sen saneerausvelkojen määrää. Lisäksi se on käytännössä lopettanut liiketoimintansa siirtämällä sen toisille yhtiöille. Tämä viittaa vahvasti siihen, että menettelyyn hakeutumisen perusteena ei ole ollut niinkään yhtiön liiketoiminnan tervehdyttäminen, vaan ilmeisemmin velkojien perintätoimien estäminen ja velkojan oikeuden loukkaaminen.
Hovioikeus: Se, että yhtiö on lisäksi tällaisessa välitilassa hakenut maksu- ja perintäkieltoa, tukee sitä käsitystä, että velallisen motivaationa hakea saneerausmenettelyä voi olla perintätoimien estäminen tai ainakin viivästyttäminen. Hovioikeuden mukaan saneerausmenettelyn aloittamiselle on saneerauslain 7 § 1, 3 ja 4 kohtien tarkoittamat esteet.
Hovioikeuden ratkaisu: Käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Comentários