Digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetun lain (digipalvelulaki, 306/2019) lähtökohtana on, että julkaistavan digitaalisen materiaalin tulee täyttää saavutettavuusvaatimukset julkaisuhetkellä. Tästä vaatimuksesta voidaan kuitenkin poiketa esimerkiksi silloin, kun kyseessä on ”aikasidonnainen media”, toisin sanoen suora verkkolähetys.
Digipalvelulain mukaan palveluntarjoajan tulee saattaa tällaisesta aikasidonnaisesta mediasta tehty tallenne saavutettavuusvaatimusten mukaiseksi 14 vuorokauden kuluessa siitä, kun mediatallenne on julkaistu ensimmäisen kerran tai se on julkaistu uudelleen. Käytännössä onkin osoittautunut haasteelliseksi, mitä tämä 14 vuorokautta tarkoittaa. Saako julkaisija, esimerkiksi viranomainen, pitää saatavilla mitä tahansa mediatallennetta, vaikka se ei täyttäisi saavutettavuuden vaatimuksia, kunhan se poistetaan 14 vuorokauden kuluessa?
Kyseiseen 14 vuorokauden aikarajaan liittyy virheellisiä käsityksiä, jotka ovat aluehallintoviraston käsityksen mukaan aiheuttaneet tarpeettomasti tallenteiden poistamista verkosta ja myös johtaneet digipalvelulain vaatimusten väärään tulkintaan. Aluehallintovirasto antoikin 31.5.2023 ohjauskirjeen suorien lähetysten tallenteiden julkaisusta ja kohtuuttomasta rasitteesta linkki, jossa se oikoo digipalvelulain tulkintaa.
Ohjauskirjeen mukaan vaikka 14 vuorokauden aikamääre on tarkoitettu suorien lähetysten tallenteiden tekemiseen saavutettavuusvaatimusten mukaisiksi, ei digipalvelulaissa määritellä sitä, kuinka kauan digitaalisen palvelun sisältö on yleisön saatavilla. Onkin niin, että jotkin tallenteet, kuten esimerkiksi Instagram-verkkopalvelun Stories-sisältö, on alun perinkin tarkoitettu olemaan verkossa vain lyhyen aikaa. Tällaisessa tilanteessa mediaa ei tarvitse saattaa saavutettavuuden vaatimusten mukaiseksi. Toisaalta taas aluehallintovirasto korostaa myös sitä, että määräaika on nimenomaisesti tarkoitettu saavutettavuuden vaatimusten toteuttamiseksi. Sitä ei siis tule pitää aikarajana sille, kuinka kauan ei-saavutettavaa sisältöä voi pitää verkossa saatavilla.
Digipalvelulaki sallii myös ns. kohtuuttoman rasitteen poikkeukseksi saavutettavuusvaatimuksista. Jos siis saavutettavuusvaatimusten toteuttaminen osoittautuu haasteeksi, ei sisältöä tarvitse poistaa. Kohtuuttomaan rasitteeseen tulisi kuitenkin vedota jo saavutettavuusselosteessa. Aluehallintovirasto korostaakin kirjeessään sitä, että digipalvelulakia ei tule tulkita siten, että se rajoittaisi sisällön julkaisemista verkkosivustolla tai velvoittaisi poistamaan ei-saavutettavaa sisältöä sivustolta.
Milloin saavutettavuusvaatimuksista voidaan poiketa kohtuuttoman rasitteen nojalla? Millainen on digipalvelulain edellyttämä ”ennakkoon tehtävä saavutettavuusarviointi” kohtuuttoman rasituksen osoittamiseksi ja mitä siinä tulee ottaa huomioon? Millä tavalla saavutettavuusvaatimukset tulisi huomioida hankinnoissa? Autamme mielellämme muun muassa tämänkaltaisiin kysymyksiin liittyvissä ongelmissa – ottakaa rohkeasti yhteyttä Hankintajuristeihin, mikäli tarvitsette apuamme saavutettavuusvaatimuksiin liittyen!