Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) tapauksessa KHO 2018:63 oli kyse siitä, että aluehallintovirasto oli määrännyt A Oy:lle laiminlyöntimaksun, koska yhtiö ei ollut hankkinut sopimuskumppaniltaan, yksityiseltä elinkeinoharjoittaja B:ltä, tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain (tilaajavastuulaki, 1233/2006) mukaisia selvityksiä. B oli alihankkijana suorittanut hitsausjäljen laadunvalvontatarkastuksia.
KHO:n mukaan asiassa ei tule sovellettavaksi tilaajavastuulain yleistä soveltamisalaa koskeva 2 §:n 1 momentin säännös, koska toiminimi B ei ole toiminut alihankintasuhteessa työnantaja-asemassa. Asiaa oli siten arvioitava tilaajavastuulain 2 §:n 2 momentin mukaisen rakentamistoiminnan erityissäännöksen perusteella.
Tilaajavastuulain 2 §:n 2 momentin mukaan rakennustoiminnalla tarkoitetaan rakentamista ja rakentamiseen liittyvää korjaus-, hoito- ja kunnossapitotoimintaa. Lisäksi tilaajavastuulain esitöissä (HE 18/2012 vp, s.13) on soveltamisalan osalta viitattu työturvallisuuslain, veronumerosta ja rakennusalan veronumerorekisteristä annetun lain, arvonlisäverolain (1501/1993) käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta koskevien säännösten sekä rakennustyön turvallisuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaiseen rakennusalan määritelmään
KHO katsoi, että tilaajavastuulain 2 §:n 2 momentin sananmuodon mukaan lain soveltamisalaan kuuluvaa rakentamistoimintaa ei ole rakentamiseen liittyvä valvonta. Lisäksi arvonlisäverolain käännetyn arvonlisäverovelvollisuuden soveltamisalan ulkopuolelle on nimenomaisesti rajattu rakentamistyöhön liittyvä suunnittelu ja valvonta. B:n suorittama hitsausjäljen valvonta ei siten ollut tilaajavastuulain 2 §:n 2 momentin mukaista rakentamistoimintaa. KHO totesi, että A Oy:lle ei tullut määrätä tilaajan laiminlyöntimaksua, koska B:n suorittama hitsausjäljen valvonta ei ollut tilaajavastuulain 2 §:n 2 momentin mukaista rakentamistoimintaa, eikä A Oy:llä ollut siten tilaajavastuulain mukaista selvitysvelvollisuutta sopimuskumppanistaan.