Unionin tuomioistuimelta uusi ennakkoratkaisu julkisten hankintojen vahingonkorvausvaatimusten määräaikoihin liittyen

Euroopan Unionin tuomioistuin antoi 26.11.2015 ennakkoratkaisun, jossa se otti kantaa julkisten hankintojen oikeussuojakeinoja koskevien direktiivien tulkintaan ja yhteensovittamiseen kansallisen lainsäädännön kanssa. Ennakkoratkaisupyyntö tuli Itävallasta ja koski vahingonkorvausvaatimuksen käsittelyn kansallisten edellytysten yhteensopivuutta EU-säätelyn kanssa.  Itävallan kansallisen hankintoja koskevan lainsäädännön mukaan vaatimus julkisten hankintojen oikeussääntöjen rikkomisesta on esitettävä kuuden kuukauden sisällä hankintasopimuksen osapuolen valintaa seuraavasta päivästä. Julkisiin hankintoihin liittyvän vahingonkorvausvaatimuksen käsittelyn edellytyksenä taas on, että hankintamenettelyn lainvastaisuus on Itävallan hankintasäätelyn mukaisten määräaikojen puitteissa vahvistettu. Ongelmaksi EU-oikeuden kannalta muodostuu tilanne, jossa vahingonkorvausvaatimuksen esittämisestä kiinnostunut taho ei ole saanut edes tietää lainvastaisesti toteutetusta hankintamenettelystä kuuden kuukauden sisällä hankintasopimuksen osapuolen valinnasta. EUT otti ennakkoratkaisussaan kantaa Itävallan hankintasäätelyn määräaikojen yhteensopivuuteen oikeussuojadirektiivien ja EU-oikeuden tehokkuusperiaatteen kanssa.

Ensin EUT käsitteli Itävallan hankintojen oikeussuojakeinoihin liittyviä määräaikoja hankintadirektiivin 89/665 valossa, siten kun sitä on muokattu ja laajennettu direktiivillä 2007/66. Tuomiossa todettiin, että sopimusten vaikutuksiin puuttumisen mahdollisuuden ajallinen rajaaminen on perusteltua hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden päätöksiin liittyvän oikeusvarmuuden varmistamiseksi pidemmällä aikavälillä. Jäsenvaltiot voivat säätää määräaikoja muutoksenhauille, joissa vaaditaan sopimuksen julistamista pätemättömäksi, preklusiivisen määräajan on kuitenkin oltava vähintään kuusi kuukautta sopimuksen tekopäivää seuraavasta päivästä. Muiden muutoksenhakujen, mukaan lukien vahingonkorvauskanteiden, määräajat jäävät kansallisen hankintasäätelyn tasolla määriteltäviksi. Koska jäsenvaltiot voivat EU-säätelyn mukaan asettaa vahingonkorvausvaateen käsittelyn edellytykseksi sen, että toimivaltainen viranomainen on kumonnut riidanalaisen päätöksen aiemmin, niin Itävallan määräaikoihin liittyvä säätely ei vaikuttaisi olevan ristiriidassa hankintojen oikeussuojadirektiivin kanssa. EUT kuitenkin tutki vielä erikseen tapauksen määräaikoja EU-oikeuden yleisen tehokkuusperiaatteen kannalta.

Tehokkuusperiaatteen mukaan unionin oikeudessa vahvistettujen oikeuksien käyttäminen ei saa olla käytännössä suhteettoman vaikeaa tai mahdotonta. EUT katsoi, että vahingonkorvausvaatimuksen esittämisen määräajan alkaminen sopimusosapuolen valinnasta riippumatta siitä tiesikö vahingonkorvausta hakeva osapuoli tämän sopimuksen allekirjoituksen ajankohtaa vai ei, tosiasiassa merkitsi EU-oikeudessa vahvistettujen oikeuksien käyttämisen olevan suhteettoman vaikeaa. Silloin kun hankintailmoitusta ei ole julkaistu ennalta, tällainen määräaika vaarantaa sen, jonka etua on loukattu, mahdollisuuden kerätä mahdollista muutoksenhakua varten tarpeellisia tietoja ja riittävän tiedon puute voi täten olla esteenä muutoksenhaun esittämiselle. Oikeusvarmuuden merkitys on myös erilainen vahingonkorvausvaatimuksia ja pätemättömyysvaatimuksia ratkaistessa. Ennakkoratkaisupyynnön kaltaisissa olosuhteissa se, kenen etua on loukattu, tosiasiassa menettää kaikki direktiivin 89/665 2 artiklan 1 kohdassa säädetyt oikeussuojakeinot kuuden kuukauden määräajassa riippumatta tietoisuudestaan menettelyn lainvastaisuudesta.

Täten tehokkuusperiaate, on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan julkisia hankintoja koskeva vahingonkorvausvaatimus voidaan esittää vain, kun kyseessä olevan hankintasopimuksen tekomenettely on ensin todettu lainvastaiseksi, koska ei ole julkaistu ennalta hankintailmoitusta, kun tämä lainvastaisuuden toteamista koskeva vaatimus on esitettävä sopimuksen sopimuspuolen valintapäivää seuraavasta päivästä alkavassa kuuden kuukauden määräajassa riippumatta siitä, pystyikö vaatimuksen esittäjä olemaan ylipäätään tietoinen hankintaviranomaisen kyseistä päätöstä koskevasta lainvastaisuudesta vai ei.