Työntekijää ei voitu irtisanoa samalla perusteella, jolla hänelle oli annettu varoitus

Kantaja A oli työskennellyt yhtiö X:n (vastaaja) palveluksessa vuodesta 1978 ensin työntekijätehtävissä ja vuodesta 1995 erilaisissa toimihenkilötehtävissä, viimeksi 1.1.2011 alkaen työnjohtajana vastuualueenaan painelaite- ja kemikaalisäiliötarkastusten koordinointi sekä sellutehtaan LVI-työnjohto ja aloiteasiat. Kantajan työsopimus oli irtisanottu 21.8.2013 päättymään kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen. Irtisanomisen syyksi ilmoitettiin ”Toistuva työvelvollisuuden laiminlyönti työaikakirjanpidon laiminlyönnin seurauksena.”

Kantajalle oli annettu varoitus kyseisestä laiminlyönnistä kuulemistilaisuudessa 5.7.2013 ja samalla hänelle ilmoitettiin, että vastaava menettely voi jatkossa johtaa työsuhteen päättämiseen.

Asiassa oli riidatonta se, että kantaja ei ollut syyllistynyt 5.7.2013 saamansa varoituksen ja työsuhteensa irtisanomisen välisenä aikana varoituksen syynä olleen menettelyn uusimiseen. Tästä huolimatta vastaajan työsopimus oli irtisanottu 21.8.2013.

Koska kantajalle oli työsopimuslain (TSL) 7 luvun 2 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla varattu varoituksella mahdollisuus korjata menettelynsä eikä kantaja ollut varoituksen antamisen jälkeen syyllistynyt samaan menettelyyn, käräjäoikeus katsoi vastaajan päättäneen kantajan työsopimuksen TSL 7 luvun 2 §:ssä säädettyjen perusteiden vastaisesti.

Käräjäoikeus katsoi kohtuulliseksi korvaukseksi työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 10 kuukauden palkkaa vastaavan korvausmäärän. Korvauksen määrään vaikutti korottavasti se, että kantajan ansiotaso on hänen uudelleen työllistymisensä jälkeen ollut selvästi pienempi kuin mikä se oli vastaajan palveluksessa ollut ja että lukuun ottamatta varoituksen taustalla olevaa kantajan menettelyä, kantaja oli tehnyt työnsä vastaajalla koko pitkän työssäoloajan moitteetta. Toisaalta käräjäoikeus katsoi, että kantajalle annettu varoitus oli ollut aiheellinen, ja lisäksi kantaja oli ollut työttömänä irtisanomisensa jälkeen varsin lyhyen ajan, mitkä seikat huomioitiin korvausta alentavina tekijöinä. Korvauksesta vähennettiin 75 % kantajalle maksetusta työttömyysetuudesta. Kaikkiaan vastaaja tuomittiin maksamaan kantajalle korvausta 36.366,82 euroa korkoineen.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun siitä, ettei yhtiöllä ollut oikeutta työsopimuksen päättämiseen. Hovioikeuden perustelujen mukaan antamalla työntekijälle varoituksen työnantaja luopuu vallastaan reagoida työntekijän moitittavaan menettelyyn ankarammin. Varoitus ja irtisanominen ovat toistensa vaihtoehtoja. Ellei työntekijä enää syyllisty vastaavaan toimintaan, hänen työsuhdettaan ei voida päättää samalla perusteella. Jos työnantaja tyytyy varoitukseen tilanteessa, jossa sillä olisi myös työsuhteen välitön päättämisperuste, irtisanomista ei voida myöhemmin perustaa pelkästään tähän tekoon.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen sekä määräämät korvaukset.

 

Lähde: Edilex-uutiset 26.2.2016