Korkeimmalta hallinto-oikeudelta vuosikirjaratkaisu turvehankkeeseen liittyvästä vesienkäsittelyalueesta ja sitä koskevista ympäristölupamääräyksistä (KHO:2016:36)

Aluehallintovirasto oli myöntänyt päätöksellään 10.12.2013 turvehankkeelle ympäristöluvan, jossa oli asetettu vesienkäsittelylle pintavalutuskenttiä koskeva prosentuaalinen puhdistustehovaatimus. Useat tahot valittivat lupamääräyksistä Vaasan hallinto-oikeuteen. Turvehanketta vetävä yritys Vapo Oy vaati asiassa ensisijaisesti, että pintavalutuskenttää koskevien puhdistustehovaatimusten sijaan tuotantoalueella käsitellylle ja sieltä lähtevälle kuivatusvedelle asetettaisiin enimmäispitoisuusrajat. Toissijaisesti Vapo Oy vaati, että ympäristöluvassa huomioidaan vesienkäsittelyalueena pintavalutusta laajempi kokonaisuus: pintavalutuskentän lisäksi puhdistustehoa mitattaessa tulisi huomioida lasketusaltaiden ja kosteikon vaikutus puhdistumistulokseen. Hallinto-oikeus teki joitain pienehköjä muutoksia aluehallintoviraston ympäristölupamääräyksiin, mutta hylkäsi Vapo Oy:n esittämät päävaatimukset. Hallinto-oikeus perusteli hylkäämispäätöstään tiivistetysti siten, että hankkeeseen suunnitellut pintavalutuskentät olivat ympäristönsuojelulain 43 § 3-kohdassa tarkoitettua parasta käyttökelpoista tekniikkaa, jonka lisäksi annetut määräykset, ja niiden sisältämät prosentuaaliset puhdistustehovaatimukset ovat täysin vakiintuneen käytännön mukaiset. Vapo Oy toisti päävaatimukset asiassa valittaessaan asiasta edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka otti asian käsittelyyn ja antoi ratkaisunsa 1. huhtikuuta 2016.

 

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella KHO katsoi, että hankkeelle suunniteltu vesienkäsittelyalue poikkesi tavanomaisesta rakennekokonaisuudesta: laskeutusaltaiden sijaan vesi pumpattaisiin, jonka lisäksi rakennelmasuunnitelmiin sisältyi laaja kosteikkoalue. Vedenpuhdistustehoa tosiasiallisesti lisäävä kosteikkoallas muodosti pintavalutusaltaiden kanssa yhtenäisen vesienkäsittelyrakennekokonaisuuden, joten myös kosteikkoaltaan vaikutus tuli asianmukaisesti huomioida puhdistusteholle asetettuja vaatimuksia mitatessa. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin hylkäsi Vapo Oy:n vaatimuksen muuttaa luvan prosentuaaliset puhdistustehokkuusvaatimukset enimmäispitoisuusrajoiksi vedoten siihen, että alueella oli jo aikaisemmin harjoitettu turpeentuotantoa, joka oli vaikuttanut alueen kuormitukseen. Olemassa olevissa olosuhteissa ei ollut mahdollista saada riittävän luotettavaa tietoa alueen luonnollisesta kuormituksesta asianmukaisten päästöraja-arvojen asettamiseksi, joten siten vain puhdistustehovaatimusten avulla voitiin varmistua vesienkäsittelyjärjestelmien toimivuudesta parhaan käyttökelpoisen tekniikan edellyttämällä tavalla. Vesienkäsittelyaluetta koskevan laajennusmuutoksen lisäksi KHO päätyi muuttamaan tarkkailusuunnitelmaa koskevaa ympäristölupamääräystä ylivirtaamatilanteiden kuormituksen huomioimiseksi.