KKO:n ratkaisukäytäntöä työoikeuden saralta

Korkeimman oikeuden (KKO) uusimmassa työoikeutta koskevassa ratkaisussa otettiin kantaa määräaikaisten työsopimusten ketjuttamiseen.

Asiassa H oli työskennellyt 3.3.2003 – 31.12.2011 kuntayhtymän palveluksessa yhtäjaksoisesti 16 määräaikaisessa työsuhteessa sosiaalityöntekijänä. H:n sopimukset olivat olleet enintään vuoden mittaisia. H:lla ei ollut sosiaalihuollon ammatillista lainmukaista kelpoisuutta tehtävään. Työsopimuksissa määräaikaisuuden perusteeksi oli kirjattu ”määräaikainen lisähenkilö” ja kahden viimeisimmän sopimuksen perusteeksi ”avoimen vakanssin hoito”.

H katsoi valituksessaan, ettei määräaikaisuuksille ollut perusteltua syytä, sillä sopimusten ketjuttaminen osoitti, että kuntayhtymän työvoiman tarve oli luonteeltaan pysyvää. H vetosi myös siihen, että kuntayhtymä oli laiminlyönyt velvollisuutensa tarjota hänelle muuta työtä tai kouluttaa hänet uuteen työhön. Kuntayhtymän mukaan sillä ei ollut velvollisuutta ottaa H:ta toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen, koska hänellä ei ollut vaadittua kelpoisuutta tehtävään.

Asiassa KKO katsoi, että kuntayhtymä ei ollut menetellyt työsopimuslain vastaisesti ketjuttaessaan H:n työsopimukset. KKO:n mukaan perustuslain mukainen julkisen vallan velvollisuus tarjota sosiaalihuollon palvelut ja se, että tarve epäpätevän työpanokselle oli tilapäistä siihen saakka, kunnes tehtävään löydettäisiin pätevä työntekijä, mahdollistivat H:n työsopimusten ketjuttamisen. Kuntayhtymä oli aktiivisesti yrittänyt etsiä tehtävään pätevää henkilöä.

Sen sijaan KKO katsoi, että kuntayhtymä oli menetellyt työsopimuslain työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vastaisesti, kun se ei ollut tarjonnut H:lle muuta työtä tai koulutusta muihin tehtäviin. KKO:n mukaan H:n asema työnantajan työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuuden osalta katsottiin toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevan työntekijän asemaan, mutta ketjuttamisen osalta tällaista asemaa ei tullut.

KKO:n mukaan, koska työsuhde oli rinnastettavissa toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen ainoastaan työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuuden osalta, perusteita irtisanomisajan palkan ja lomakorvauksen maksamiselle ei ollut.