KHO 2096/2014

Korkein hallinto-oikeus otti ratkaisussaan KHO 2096/2014 kantaa siihen, oliko kunnanhallituksen rakennuslupa tuulivoimalalle maankäyttö- ja rakennuslain mukainen, kun kunnanhallitus oli myöntänyt rakennusluvan suunnittelutarvealueelle ilman, että alueelle oli laadittu asemakaavaa. Rakennusluvan erityisinä edellytyksinä suunnittelutarvealueella, jolle ei ole hyväksytty asemakaavaa on, että rakentaminen ei aiheuta haittaa kaavoitukselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle eikä aiheuta haitallista yhdyskuntakehitystä.

Korkein hallinto-oikeus kumosi kunnanhallituksen päätöksen sillä perusteella, että rakennuspaikan lähialueilla oli vakituista ja vapaa-ajanasutusta, ja tuulivoimalarakentamisella oli merkittäviä haitallisia ympäristö- ja muita vaikutuksia, muun muassa meluhaittoja. Korkeimman hallinto-oikeuden arvioon vaikutti muun muassa se, että sekä ympäristöselvitys että myöhempi kolmea voimalaa koskeva melumallinnus oli tehty teholtaan ja roottorin halkaisijaltaan hakemuksessa ja myönnetyssä suunnittelutarveratkaisussa tarkoitettuja voimaloita jonkin verran pienemmillä voimaloilla. Lisäksi arvioinnissa otettiin huomioon muun ohella voimaloiden koko ja niiden etäisyys häiriintyvistä kohteista sekä ympäröivän alueen toteutuneen tai sille osoitetun maankäytön laatu. Kun tuulivoimalat oli sijoitettava useiden satojen metrien etäisyydelle toisistaan, seurasi tästä se, että jo muutamankin voimalan muodostama kokonaisuus varasi muun käytön ulkopuolelle tavanomaiseen asuntorakentamiseen verrattuna poikkeuksellisen laajoja alueita.

Näin ollen rakennusluvan myöntämisen edellytykseksi katsottiin, että alueelle olisi laadittu asemakaava, koska hakemukseen suostuminen aiheuttaisi maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettua haittaa alueiden käytön muulle järjestämiselle