Julkista hankintaa koskeva EU-tuomioistuimen ratkaisu: vähimmäispalkkaa koskeva vaatimus suhteeton

Nordrhein-Westfalenin osavaltion (Saksa) laissa säädetään, että eräät julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset voidaan antaa vain yrityksille, jotka sitoutuvat maksamaan henkilöstölleen 8,62 euron suuruista vähimmäistuntipalkkaa. Hankintayksikkö edellytti tarjouspyynnössä, että 8,62 euron vähimmäispalkka on taattava työntekijöille, jotka työskentelevät toiseen jäsenvaltioon (tässä tapauksessa Puolaan) sijoittautuneelle aliurakoitsijalle, jota tarjoaja aikoo käyttää, ja jotka toteuttavat kyseisen sopimuksen yksinomaan tässä jäsenvaltiossa. Tarjoamisesta kiinnostunut saksalainen yritys saattoi asian julkisia hankintoja käsittelevään lautakuntaan, joka oli epävarma lain yhteensopivuudesta unionin oikeuden kanssa ja teki ennakkoratkaisupyynnön Euroopan unionin tuomioistuimelle.

EU-tuomioistuin katsoi ratkaisussaan C-549/13, että jos tarjoaja aikoo toteuttaa hankintasopimuksen käyttäen ainoastaan sellaisen aliurakoitsijan työntekijöitä, joka on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, johon hankintaviranomainen kuuluu, hankintaviranomainen ei saa velvoittaa aliurakoitsijaa maksamaan työntekijöille vähimmäispalkkaa.

Tuomioistuimen mukaan vähimmäispalkkaa koskeva lainsäädäntö voi lähtökohtaisesti olla oikeutettu työntekijöiden suojelun tavoitteella. Tuomioistuimen mukaan kansallinen lainsäädäntö vaikutti kuitenkin suhteettomalta, koska se ei liittynyt siinä jäsenvaltiossa vallitseviin elinkustannuksiin, jossa kyseiseen hankintaan liittyvät suoritukset toteutetaan. Lisäksi sillä vietäisiin tähän jäsenvaltioon sijoittautuneilta aliurakoitsijoilta eri palkkojen väliseen eroon perustuva kilpailuetu. Lainsäädäntöä oli siten pidettävä tähän asiaan liittyen suhteettomana.