EU-tuomioistuimelta ennakkoratkaisu hankintasopimuksen muuttamisesta

Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-549/14 käsiteltiin hankintasopimuksen muuttamisen sallittavuutta. Viestintäjärjestelmän ja sen ylläpidon hankintaa koskevan sopimuksen kokonaisarvo oli noin 70 629 800 euroa, josta tarjouspyyntöasiakirjoissa kuvatun vähimmäisratkaisun osuus oli noin 40 187 000 euroa. Muu osuus koski optioita, joita ei välttämättä käytettäisi. Sopimuksen täytäntöönpanon aikana toimitusten oikea-aikaisuudessa ilmeni häiriöitä ja molemmat osapuolet kiistivät olevansa vastuussa siitä, että sopimusta oli mahdotonta panna täytäntöön sovitusti. Osapuolet solmivat sovintosopimuksen, jonka mukaisesti hankintasopimus rajattiin koskemaan vain noin 4 690 000 euron arvoisen radioviestintäjärjestelmän toimittamista. Ennakkoratkaisupyyntö koski sitä, voidaanko hankintasopimukseen tehdä sellaisia sovintoratkaisusta seuranneita olennaisia muutoksia, jotka ovat sisältäneet merkittäviä myönnytyksiä molemmilta osapuolilta ja jotka johtuvat sopimuksen täytäntöönpanoa kohdanneista häiriöistä. Olennaiseksi määritelty sopimuksen muutos ei siis ole johtunut nimenomaisesta tahdosta neuvotella uudelleen alkuperäisen sopimuksen ehtoja, vaan muutos on ollut seurausta täytäntöönpanohäiriöistä.

EU-tuomioistuin totesi ratkaisussaan, että yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta ja avoimuusvelvoitteesta seuraa, että hankintayksikkö ei voi ilman uutta hankintamenettelyä tehdä sopimukseen sellaisia muutoksia, jotka poikkeavat luonteeltaan olennaisesti alkuperäisen sopimuksen säännöksistä. Se seikka, ettei olennainen muutos johdu tietoisesta tahdosta neuvotella uudelleen sopimuksen ehtoja, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Asiaa voitaisiin mahdollisesti arvioida toisin, mikäli hankinta-asiakirjoissa olisi alun perin määrätty oikeudesta sopeuttaa hankintasopimuksen tiettyjä, jopa olennaisia ehtoja ja vahvistettaisiin kyseisen oikeuden soveltamistavat. Nyt kyseessä olevassa asiassa hankintasopimuksen alkuperäinen laajuus on ollut sellainen, että ainoastaan tietyt yritykset ovat voineet jättää tarjouksen, joten hankinnan suuruuden supistaminen on ollut omiaan tekemään sen mielenkiintoiseksi myös pienemmille taloudellisille toimijoille.

Uudet hankintadirektiivit ja uutta hankintalakia koskeva hallituksen esitys sisältävät nimenomaiset säännökset siitä, minkälaisia muutoksia hankintasopimukseen voidaan tehdä sopimuskauden aikana ja millaiset muutokset katsotaan olennaisiksi eli kielletyiksi. Tulkintakäytäntö ei kuitenkaan muutu nykyisestä, vaan pykäliksi kirjoitetaan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.