Arvonlisäverovelvollisuus terveyden- ja sairaanhoitopalveluissa

Tapauksessa KHO:2014:123 oli kyse arvonlisäverovelvollisuudesta koskien työterveyshuoltopalveluja. Tapauksessa A Oy, joka harjoitti arvonlisäverosta vapautettua terveyden- ja sairaanhoitotoimintaa, myi yritysasiakkaille työterveyshuoltopalvelujen ohella myös mm. työterveyspsykologien ja -fysioterapeuttien luentoja, ryhmävalmennuksia, koulutuksia sekä työyhteisöselvityksiä arvonlisäverosta vapautettuina terveyden- ja sairaanhoitopalveluina.

Hallinto-oikeus viittasi omassa ratkaisussaan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, josta ilmeni, että kaikkea terveydenhoitopalvelun tuottajan antamaa palvelua ei ole vapautettu arvonlisäverosta vaan pelkästään arvonlisäverodirektiivissä viitattu sairaanhoito, lääkärinhoito ja niihin läheisesti liittyvät toimet sekä lääketieteellisen hoidon antaminen. Hallinto-oikeuden mukaan nyt kyseessä olevat palvelut eivät olleet arvonlisäverodirektiivin tarkoittamaa hoidon antamista eikä sillä seikalla, että kyseiset palvelut voivat välillisesti vaikuttaa palvelut ostaneen asiakkaan henkilöstön terveydentilaan tai työkykyyn, ollut asiassa ratkaisevaa merkitystä.

Hallinto-oikeus katsoi, että A Oy:n oli suoritettava arvonlisäveroa ko. palvelujen myynnistä. Korkein hallinto-oikeus katsoi omassa ratkaisussaan, ettei hallinto-oikeuden ratkaisun muuttamiseen ollut perusteita.